lauantai 28. huhtikuuta 2018

Hömppä tokoilua

Mora ja Nicky leikkivät.
Pilkoin eilen namit treeniliiviin ja otin kameran kainaloon. Tarkoitus oli kuvata meidän about tunnin mittaista hömppä treenailua, mutta kas kas kameran akku loppui jo lämmittelyssä :D Noh sain mä jotain kuvattua.

Nickyn kanssa ei olla juuri toko juttuja treenailtu, kun se oli nuorempi. Keskityttiin lähinnä hauskojen temppujen tekemiseen ja muiden koirien kanssa hengailuun. Nyt ollaan sitten aloitettu treenaileen ihan omia juttuja. Kisoihin ei tähdätä, minulla on omat tavoitteet joiden mukaan sitten mennään.


Videolla huomaatte, kuinka Nicky seuraa ja tosiaan en ole opettanut sille ns kunnollista seuruuta. Ollaan keskitytty lähinnä kontaktin ottoon yms. Nickyllekin on huomattavasti kivempi seurata pienellä välillä kuin nilkassa kiinni vaikeuttamassa minun kävelyä xD Ei  vaiskaan kyllähän Nickykin siinä oppisi kulkemaan tyytyväisenä jos niin haluaisin. Nyt käytän seuraamiseen samaa käskyä kuin ahtaissa ohituksissa lenkillä.

Tärkeintä kanien ja koiran tutustuttamisessa minusta on se, että molemmilla osapuolilla on turvallinen olo jatkuvasti. 
Harjoiteltiin myös hyppyjä epämääräisen esteen ylitse. Hyvin Nicky osaa jo hypätä esteen vastakkaiselta puolelta. Sitä ollaankin harjoiteltu. Pitäisi olla vain selkeät estetolpat niin ei Nickyä hämäisi hyppykohta.


Treenipaikkana tällä kertaa oli työssäoppimispaikkani piha ja videolla huomaatte kuinka Nickyn keskittyminen herpaantuu jatkuvasti. Tilan vieressä on autotie, tila kun on hyvin lähellä keskustaa niin vilskettä riittää. Oli riski Nicky ottaa vapaaksi tuohon, koska toissapäivänä se lähti sitten tielle moikkaamaan koiraa, onneksi mitään ei sattunut. Tarkoitus oli päästää se vapaaksi vasta minun ns "vapaanapitotestin läpäisyn" jälkeen. Halusin kumminkin saada kuvattua meidän touhuiluja kun oli hyvä sää :) Myöhemmin on sitten kiva katsoa kuinka on edistynyt. Onneksi Nicky ei mihkään häipännyt tällä kertaa.

Itseäni ärsyttää paljon,että Nicky huomasi toissapäivänä koirakon ennen minua. Ennakointi meni miten meni ja se tekee välittömästi luoksetulolle hallaa. Nicky oli juoksemassa kohti koirakkoa kun sen itse vasta huomasin ja silloin oli jo myöhäistä.



Olen myös edistynyt hurjasti Nickyn totuttamisessa kaneihin. Samassa tilassa olo vapaana onnnistuu jo suhteellisen hyvin. Täytyy vain jatkuvasti tarkkaan seurata Nickyn eleitä ettei mitään satu. Oikeissa kohdissa kuin palkkaa ja keksii tekemistä niin yhteiselo sujuu jo suht hyvin. Valvomatta ei voi jättää hetkeksikään.
(Huom! Banneri päivittämättä.. Osa sosiaalisista medioista on pois käytöstä)




Kanien ohi rallittelukkaan ei saa Nickyä jahtaamaan/puremaan. Edistystä on tullut kyllä hurjasti.



tiistai 24. huhtikuuta 2018

Kanit reissussa

Uuden ruokavalion myötä on Bellan turkista tullut upea. Lihastakin on tytön luiden ympärille kertynyt kivasti. 

Sunnuntaina oli aika laittaa kanit pitkästä aikaa kuljetuslaatikkoon, viime kerrasta onkin varmasti jo vuosi tai no enemmänkin. Kuljetuslaatikoille kun ei ole ollut nyt tarvetta. Ajattelin, että kaneista se olisi jännä juttu ja saisin niitä kauan houkutella, kun ei olla aikohin kuljetuslaatikkoon menoa treenattu. Yllätykseksi Kopsu pomppi heti boksiin ja katsoi minua siihen malliin että hei lähettäiskö jo? :D Bella ei ollut niin mielissään ja menikin koppiinsa piiloon, odotin että se itse tulee pois sieltä (en voi sietää sitä että kanit otetaan piilopaikoistaan pois, kaiken täytyy lähteä eläimen päätöksistä varsinkin saaliseläimen kohdalla) 10 minuutin kuluttua Bella tuli luokseni ja hetken kun olin rapsutellut, kysyin saanko nostaa syliin ja Bella suostui. Näin Bellakin saatiin kuljetuslaatikkoon Kopsun kanssa ja sain vietyä kanit autoon.

Kuljetuslaatikossa oli pohjalla terassimattoa, jonka päällä fleece ja sitten kerros heinää. Joka on muuten ollut erityisen hyvälaatuista (haettu ypäjän hevosopistolta) valitettavasti sitä emme enää jatkossa saa. Pakkasin loput kanien tavarat autoon ja Bellakin oli sillä aikaa rentoutunut Kopsun viereen syömään. 

Hyppäsin ratin eteen ja lähdettiin matkaan Nickyn, kanien ja tavaroiden kanssa. Kanit ottivat koko reissun todella nätisti. Ihan superisti. Kumpikaan ei erityisemmin stressannut vaan puputtivat heinää tyytyväisinä. Matkalla pysähdyimme kerran kauppaan, mutta itse en ehtinyt kauppaan saakka kun joku typerä ihminen ajoi minun päältä. Onneksi horjahdin törmäyksestä niin vain toinen jalka jäi sitten lopulta alle. Pahasti ei käynyt. Nahka meni rullalle ja isot mustelmat sain sekä jalkasäryn joka ei ole kokonaan vieläkään häipännyt.

Perille päästyämme vein Nickyn sisälle muiden koirien luo ja aloimme työnantajan kanssa miettiä mihin kanit laitetaan asustamaan. Lopulta päädyttiin laittamaan kanit isoon kanalaan, siellä on tilaa loikkia ja kaivaa turvallisesti isojakin koloja. Otin myös kaikki kompparini mukaan joten kanalan ulkopuolelle sain ison aitauksen tehtyä jaloittelua varten. Siinä kanit ovatkin koko päivän kun minä ulkona touhuan.

Nicky lampurin töissä.

Minulla on kyllä rohkeita kaneja, kumpikaan ei epäröinyt hetkeäkään kun avasin kuljetuslaatikon kanalan pehkujen päälle. Kanit loikkasivat heti ulos kuljetuslaatikosta ja menivät haistelemaan kanoja. Kopsu jopa liian rohkeasti. Onneksi kanat sekä kukko ovat ennenkin olleet kanien kanssa ja osasivat käyttäytyä. Bella hieman säikähti aluksi, kun kanat pyrähtivät ilmaan orrelle kotkottaen, mutta nyt Bellakin uskaltaa mennä juomaan samasta vesikiposta niiden kanssa ja änkeä kanalauman läpi oksien kimppuun. 

Ensimmäinen yö meni kaneilla hyvin ja molemmat ovat muutenkin kotiutuneet erinomaisesti. Bella ulkona riemastui vihreästä ruohosta joka toi hieman kevättä rintaan. Kanit ovatkin ihan tohinoissaan nyt puuhailemassa. Kopsu höppänäkin kovasti yrittää saada lapsukaisia maailmaan. 

Kanien ollessa eilen juoksuaitauksessa. otin Nickyn siihen viereen treenamaan toko liikkeitä. Nicky osasi erinomaisesti toimia kanien vieressä. Ollaankin kotona jopa samassa tilassa kanien kanssa treenattu. Yksin Nickyä ei kanien kanssa voi kyllä jättää, käy nopeasti köpelösti. 

Pikkunen nauttii auringon paisteesta

Kotona Harmi ja Koda voivat hyvin ja mitään kummempaa ei ole tapahtunut. Tilalle oli lauantaina muuttanut 3 päivän ikäisiä ankanpoikasia kymmenen ja kolme viikon ikäistä kalkkunaa. Siinä meneekin aikaa kun niitä söpöläisiä tuijottelee :D Nickykin kävi pikkusia moikkaamassa ja osasi niin kauan käyttäytyä kun ne pysyivät aitojen sisällä. Parempi kun ei tirppoihin lähempää tuttavuutta pääse tekemään. 

Olin itse messuilla lauantai päivän ja siellä olikin tohinaa. Kotiin lähti monta pussia ostoksia ja kaikenlaisia ruokanäytteitä. Yllättävän pienet olivat eläinystäväni messut tänä vuonna, seuraavia messuja odotellessa.

 Postauksen kuvat ovat viime viikolta. Pitäisi laittaa kameran akku laturiin jotta saisi kuvattua kanien uusista tiloista kuvia.

Narnia ja Ninna odottelevat ruokaansa.

sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Lampaita, paimenkoiria ja agilitya

Nicky viime vuonna kesällä. Oltiin leirillä Parkanossa.

Tasan viikko sitten suunnaattin Nickyn ja kamojen kanssa kohti Vekkilän museotilaa Tammelaan. Instagramin puolella olenkin vastaillut monille kysymyksiin koskien tilaa. Elikkä siis minulla on kahden kuukauden työssäoppimisjakso kyseisellä tilalla ja koska Nicky tuli toimeen tilan koirien kanssa ensimmäisellä tutustumis kerralla sai se tulla mukaani töihin. Asun pari kuukautta viikonloput mukaan lukien tilan omistajan luona. Tosin pääsiäislomaa tulin viettämään rakkaitten  karvakorvien luokse kotiin. Kanit, Harmi ja Koda saavat hyvää hoitoa kotona joten pystyin ne hyvillä mielin kotiin jättämään.

Ensimmäinen viikko on tilalla ohitse ja olen oppinut aivan hurjasti. Monet varmasti tietävät, että en juurikaan lihantuotannosta välitä, mutta tämän tilan tapa kohdella lihaeläimiä ja niitä kasvattaa on minusta erittäin kiva. Tälläistä lihantuottamista pitäisi olla enemmän. Empä ole aiemmin yhtä rohkeita lampaita tavannut. 

Nicky sopeutui hyvin paimenkoirien sekaan. Tilalla asustaa puolivuotias australian koolie kakara narttu jonka kanssa Nickyllä sujuu erittäin hyvin. Päivät ne oikeastaan leikkivät vain. Koiralauman johtajan virkaa toimittaa lapinporokoira pappa. Nickyllä ja Piksillä on alusta asti sujunut myöskin hyvin. Piks näytti Nickylle heti selkeä rajat mitä se sallii ja mitä ei. Tilan kolmas koira on Lapinporokoira narttu Akka. Akalla ja Nickyllä on ollut muutaman kerran välien selvittelyä. 

Minulla ja Nickyllä on oma huone jonne Nicky hakeutuukin kun meno yltyy hurjaksi. Olen molemmille koirilleni opettanut, että kun hakeutuu minun taakse ajan muut koirat pois. Näin Nickyllä ei ole tilallakaan tarvetta itseensä puolustaa, koska tietää että minä hoidan selaiset asiat ja Nicky voi keskittyä leikkimiseen ja tutkimiseen. 

Nicky syksyllä treenien jälkeen rallaamassa pellolla. 

Koirien lisäksi tilalta löytyy kukko, kanoja, lampaita, pari lehmää, neljä ponia sekä kissat Olga ja Harmi. Harmi onkin minun Harmin täyskaima, saman niminen, värinen ja ikäinen :D. Nickyllä ei ole ollut ongelmaa muiden eläinten kanssa. Kissoja se koitti ajaa takaa, mutta oppi heti alkuun että se ei ole sallittua. Moran kanssa tosin se lähtee välillä yrittämään, mutta saa Akalta heti selkäänsä. Lehmiä ja poneja Nicky pelkää hyvä niin koska kävisi muuten köpelösti. Lampaitakin aluksi, mutta Nicky on ollut mukana vapaana minun tehdessä töitä niin on saanut itsevarmuutta. Nicky osaa antaa tilaa lampaille erittäin hyvin ja väistää jos joku koittaa puskea. Upeasti Nicky muutaman päivän aikana niitä oppi lukemaan. Synnytyksissä Nicky on tosin turhan innokas. Veren yms haju kiinnostaa paljon. Nicky onkin jo päässyt jälkeisten makuun.. yöh.
'
Kaikin puolin on ollut mukava paikka työskennellä ja odotan innolla tulevaa viikkoa. Unohdin kameran tilalle joten kuvia valitettavsti ette tähän postaukseen sieltä saa. 

Eilen myös käytiin ensimmäistä kertaa kunnolla aksaamassa, ei mennyt kovin putkeen. Nicky kiihtyi ihan nollasta tuhanteen ja räksytti lähinnä vain. Rauhoittumis ja kontakti harjotusten jälkeen saatiin jotain tehtyäkkin. Ei paras alku, mutta ei huonokaan. Tästä on hyvä jatkaa. Harmi kun ei tullut kuvattua treeniä ollenkaan. Ilma oli niin hyvä että päästiin ulos aksaamaan. 



tiistai 2. tammikuuta 2018

Eläinystävän ruokaa!


Aamulla yhdentoista aikaan pistin Nickyn valjailla autoon. Lähdin itse ajamaan kohti kaupunkia. Huih.. Viime ajamisesta taas oli vierähtänyt ja matka menikin stressin alla minun osalta. Liikennevalot ja liikenteen seuraaminen ajaessa, kun ovat vielä hankalia minulla. Terveisin ajamaan opetteleva.

Ennen perille pääsyä vaihdettiin kuskia, sillä en vielä uskalla ajaa kauppakeskuksen parkkihalliin. Olis sen pysäköinnin jälkeen ollut, muutama nokka kurtussa. :D Menin siis itselle etsimään kenkiä ja päätin ottaa Nickyn mukaan. Kodaa, kun en matkapahoinnin vuoksi voinut ottaa tällä kertaa. Nicky oli hämillään suuresta ihmismäärästä, mutta siihen onneksi tottui nopeasti. Uusi jännittävä asia olikin liukuportaat/matto. Nicky näytti siltä, että kävelisi rohkeasti liukumaan, mutta pistikin stopin.. Silloin minulle tuli kiire peruuttaa ettei Nicky luiskahda valjaista ulos ja lähde parkkihalliin juoksemaan.

Mitään ei sattunut ja rohkaisulla Nicky uskalsi tulla liukumatolle. Portaat olivat kumminkin niin jännä juttu, että olikin minun sylissä portaiden menon.

Kenkäkaupassa Nicky kävi moikkaamassa kassan naisia ja muutamaa ohi menevää ihmistäkin haisteltiin. Kävästiin muutamissa muissakin liikkeissä ja sitten lähdettiin seuraavaan paikkaa.


Autokaupassa Nicky olikin rennosti. Vietiin siis auto katsastukseen ja piti siellä odottaa puolisen tuntia. Nickkyllä ei ollut takkia matkassa, joten ei lähdetty pihalle. Harjoteltiin perustemppuja ja hihnassa kulkemista hallissa. Lopuksi vielä makuulle rauhoittumista. Ohi menevät ihmiset veivät välillä kyllä huomion kokonaan. Jostain syystä Nickyn oli vaikea autokaupassa keskittyä. Pitääpä siis paikkamakuuta vielä häiriössä treenata enemmän.

Autokaupan jälkeen oli tarkoitus käydä puuilossa, mutta se oli pettymys. Sinne ei enää saa lemmikkejä tuoda. Jotain myyjä puhui EU:n uudesta direktiivistä koskien elintarvikkeiden määrää yms.. Nicky saikin jäädä autoon odottamaan. Autossa hiljaa rauhallisesti odottaminen sujuu hienosti.

Kävin myös mäkkärissä ostamassa Vegaanisen hampurilaisaterian. Voin kyllä suositella. Oli oikein herkullinen, en yleensä pidä majoneesista lainkaan, mutta tässä Mc vegan hampparissa se meni ihan hyvin. Ei kyllä mäkkärin vege burgeri kumminkaan voita hoviruoan härkäpapupihvillä olevaa burgeria omilla kasvistäytteillä.

Kaikki eläinrakkaat, jotka ette halua syödä ystäviä niin nenä kohti mäkkäriä siis! P.s. maistui myös lihansyöjälle koiralle ;)

Tänään suunnattiin vielä illalla Nickyn kanssa kohti Hämeenlinnaa yökylään. Uni maittaakin poitsulle hyvin pitkän päivän jälkeen.

(kuvat viime vuodelta samaiselta paikka kunnalta)


Tyttö talossa


Vuosi meni ja uusi tuli. Meidän uusi vuosi vietettiin kolmen koiran voimin. Olikin hieman jännää, kun mukana oli tällä kertaa kaksi koiraa, joista en lainkaan tiennyt kuinka raketteihin suhtautuvat. Vieraana meillä oli jo ennestään blogista tuttu Tessu tyttö. Tessu olikin jo oikein hieno aikuinen neiti. Muistelin, että se olisi ollut Kodaa suurempi, kun vuosi sitten sen näin, mutta eiih todellakaan. Tessu on jopa Pojua pienempi tai saman kokoinen en tarkkaan enää muista minkä koinen Poju oli noin suurinpiirtein vain.

Uusi vuosi meni hyvin, ilman ongelmia. Nickylle uusi vuosi olikin tuttu juttu ja toinen jo Nickylle meillä ollessaan. Ensimmäisenä uutena vuotena tapahtui tilanne josta poika olisi voinut saada suurempiakin traumoja, mutta onneksi Nicky on hyvin kovapäinen tapaus. Nimittäin ennen klo viittä pissalenkillä naapurin pihassa jo ammuttiin raketteja. Yksi oli näköjään kaatunut ja raketti tuli suoraan 30cm: ä maanpinnan yläpuolella meidän ohitse ja arvatkaa mitä Nicky teki? Lähti perään, kuin se olisi ollut viehe. Onneksi minulla oli hihna tiukasti kädessä, eikä mitään sattunut. Tänä vuonna Nicky nukkui rennosti eikä turhia stressannut. Kun porukat ampuivat raketteja niin silloin suurimman padan räjähtäessä Nicky meni pöydän alle, mutta palasi takaisin ikkunasta katsomaan takaisin vaikka pata vielä rätisi. 

Tessuakaan ei juuri raketit stressannut. Haukkui ikkunasta välillä raketeille, mutta muuten nukkui rauhassa minun viekussa sohvalla. Kodakin otti iisisti. En ollut aivan varma miten suhtautuu, kun Kodalla on ollut erilaisia pelkoja. Tosin ei ääniin, esimerkisi ukkosen jyrinässäkin voi huoletta lenkkeillä ja silloin kun Koda pysyi vapaana pystyi se irtikin olemaan. Koda kumminkin otti raketit iisimmin koko porukasta eikä jännittänyt lainkaan. Välillä korvia höristi pahimpien paukkeiden aikana. 

Harmiakaan ei jännitttänyt eikä kanitkaan välittäneet lainkaan paukkeesta. Meillä siis oli oikein rento uusi vuosi.

Nickyllä joulun aikaan silmät vuotivat jostain syystä, mutta meni onneksi nopeasti ohi. Mistä lie johtui :/

Mutta mennään takaisin Tessuun. Tessu oli siis Nickylle ennestään tuttu. Tessu kävi meillä jo 4 kk: den ikäisenä hoidossa. Seuraavalla kerralla, kun Tessu tuli oli se teini ikäne neiti. Juoksutkin olivat vielä, kun tuli hoitoon. Nickyllä ja Tessulla on aina leikki sujunut hyvin, joten toivoin että Kodakin ryhtyisi leikkimään uuden tuttavuuden kanssa. Tessu oli siis ensimmäinen narttu meidän pihamaalla Kodan tulon jälkeen, joten odotuksia oli.

Tessun tultua vein sen sisälle ja Nicky olikin jo heti vastassa. Leikki meni heti niin villiksi, että vein ne ulkotarhaan riehumaan. Sillä aikaa, kun kaksikko remusi, hain Kodan takapihalta. Koda olikin heti selkäkarvat pystyssä örisemässä, kun näki Tessun omalla maallaan. Annoin Kodan rauhoittua ja sen jälkeen päästiin vapaana kuonokoppa varmuuden vuoksi päässä tapaamaan Tessua. Noh, eipä siinä mitään suurempaa tapahtunut. Koda ja Tessu haistelivat vuorotellen toisia, jonka jälkeen olinkin jo varma Kodan käytöksestä ja otin Kopan pois. Vähän aikaa, kun olivat siinä haistelleet hajuja yhdessä alkoivat Koda ja Tessu leikkimään. Tämä yllätti sillä Koda ei ole omilla mailla ikinä leikkinyt muiden paitsi Nickyn kanssa. Nicky tästä ärsyyntyikin kovasti, kun jäi kolmanneksi pyöräksi joten vein sen leikin keskeltä sivuun. 

Oli ihana katsoa kuinka Koda nautti, kun sai leikkiä omalla tyylillään. Molemmat läpsivät toisiaan tassuilla ja painivat takajaloillaan seisten. Kun Tessua ei enää kiinnostanut koitti Koda saada sitä maassa pyörimällä jatkamaan leikkiä. Koda koitti jatkuvasti mielistellä Tessua ja saada leikkimään, mutta Tessua ei leikki kiinnostanut kauaa, kun oli jo Nickyn kanssa remunnut . Oli kyllä mukava huomata, että Koda osaa tälläisiä taitoja koirien kanssa. 

Hauska oli myös huomata että niin sisällä kuin ulkonakin Tessu oli se joka määräsi leikin tahdin. Se käveli pää ylhäällä ja pojat väistivät alta. Tämä vahvisti myös sen, että kolmas koirani tulee olemaan narttu. Mites teidän uusi vuosi meni?